Raksamiehiä, taas.

Meillä oli viime kesänä julkisivuremontti, ja talomme oli huputettuna noin puoli vuotta. Sen aikana meillä ei ollut ikkunoita, parveketta tai minkäännäköistä ilmanvaihtoa. Ja oli kesä. Onneksi ei tämä kesä, sillä en tiedä miten olisin kestänyt tätä kuumuutta. Se viimevuotinenkin kuuma ja huono ilma oli jo ihan liikaa.

Viime kesänä siis viihdyttiin ulkona, ja tein varmaan kaikkeni, ettei tarvinnut olla kotona. Hyvä puoli tietenkin oli se, että pääsin grillailemaan ja puistoilemaan ja viettämään aikaa mukavien ihmisten kanssa.

Kuva viime kesän Hietsu -grillailuista.

Talo saatiin pois pressuista lokakuussa, ja kuvittelin, että jes, nythän tämä oli tässä! Mitä vielä, talvella ne vaihtoi meiltä ikkunat, ja nyt ne sitten edelleen korjailee jotain viimevuotisia jälkiä ja öljyää rapunovia. Siispä heräsin taas tänään, ties kuinka monetta kertaa siihen, että suoraan sängyn edessä siinä ikkunan ulkopuolella on joku raksamies sellaisen nosturin kanssa. Ihanaa, olinkin jo unohtanut miltä tuntuu, kun joku vieras mies siinä tuijottelee. Kauankohan tähän nyt sitten pitää taas varautua.

Joku oli myös tehnyt meidän hohtavan kirkkaan maalatun talon kulmaan aika ikävän graffitin. Poikaystävän mukaan se on ollut siinä jo hetken, mutta minä en ole huomannut.

Käytiin myöskin Linnanmäellä pari iltaa sitten. Vuodesta toiseen ihmettelen aina huvipuiston nousevia ranneke- ja lippumaksuja. Ranneke on 35 euroa. Siis kolmekymmentäviisi. Se on vaikka kuinka monta markkaa (tarkalleen ottaen 208,10). Hullua. Ostettiin yhdet laiteliput, jotka nekin kustansivat kuusi euroa kappale, mutta kun kerran kesässä on päästävä maailmanpyörään. Vaikka olenkin auttamaton Helsinki -pyörän kannattaja, olen päässyt asiasta yli ja suostun menemään "uuteen" Rinkeliin. Vuoristorata on toinen josta tykkään, muista laitteista en sitten niinkään välitä.

Kai mä siis maksan joka vuosi nousevan maksun siitä, että pääsen vähän pyörähtämään yläilmoissa. Meneehän se maksu sentän hyvään tarkoitukseen. Mutta silti, kuusi euroa siitä, että maailmanpyörä pyörähtää kaksi kertaa ympäri on kyllä aika karua. Voisi se pyörähtää edes kolme kierrosta, vaikka iso onkin.

Turhaa tavaraa ja siitä eroon pääsemistä

Innostuin jo kauan kauan sitten Ostolakossa -blogin ideasta. Vaikka tuo ostolakko onkin päättynyt (tai no ainakin sananmukaisesti, sillä kirjoittajahan pitää ostolakkoa enempikin elämäntyylin muutoksena, eikä osta enää turhia tuotteita varastoon), tykkään silti lukea kivoja juttuja kosmetiikasta, hiustuotteista ja oikeastaan mistä vaan. Olen löytänyt ostolakon kautta monia hyviä tuotteita, joista on muodostunut ihan vakkarisuosikkejani.

Viime aikoina olen kuitenkin pyöritellyt ostolakon alkuperäistä ideaa päässäni. Minulla on ihan kamalasti kaikkia tuotteita kaapeissani (joskaan ne eivät vedä vertoja Virven varastoille), ja osaa niistä en edes käytä. Tai käytän tosi harvoin, koska mulla on samaa asiaa ajavaa tuotetta liian monta. Blogi on vaikuttanut minuun niin paljon, että olen päättänyt pitää oikein tuotetalkoot, ja yritän päästä suurimmasta osasta purkkeja ja putkiloita eroon. Päätin, että tästä lähtien keskityn laadukkaisiin, minulle sopiviin tuotteisiin, joiden kanssa en koe ikäviä yllätyksiä. Ja koska taloyhtiöstämme löytyy nykyään myös energiajae -astia, voin hyvällä omallatunnolla kuluttaa pois turhia muovipurkkeja.

Yritänkin siis hieman ostolakon ideaa mukaillen koittaa päästä blogin avulla tuotteista eroon. Minä tosin yritän tehokuluttaa tiettyjä tuotteita, ja siirtyä sitten seuraaviin. Suurimpana tavoitteena olisi päästä mahdollisimman vähän jätettä tuottavaan kosmetiikkaan/ihonhoitotuotteisiin, jotten valtavaa purkkimerta päätyisi jatkuvasti edes sinne energiajakeeseen. Kaikkia tuotteita en voi pakkauksetta saada, mutta voin yrittää pitää asiat minimissä ja kierrättää.

Tällä hetkellä olen päättänyt saada loppuun esimerkiksi nämä:

Kuvassa siis tämän hetken tehokäytöt. Osasta tykkään, osasta en. Esimerkiksi The Body Shopin Sea Weed -puhdistusgeeli on mielestäni todella hyvää, mutta ei silti parasta. Ja koska tämä yksilö on jo notkunut kaapissani hetken, on se aika käyttää pois. Joskin mieleni tekisi säästää sitä syksyn matkoille, joinne en voi jättimäistä putsaripönikkääni viedä... Mutta toisaalta voin sitten ostaan jonkun uuden kivan matkakoon, tai vaan täyttää tyhjään purkkiin isosta purkista hieman matkaputsaria (: Vähiten käyttöä mulla on tuon putsarin yläpuolella olevalla Avonin Cooling maskilla, jonka ostin Kiinasta asuessani Macaun erityishallintoalueella, eli lähes Kiinassa. Macausta ja Kiinasta kummastakin oli toisinaan hyvin vaikeaa löytää tuotteita, jotka eivät vaalenna ihoa. Aasialaisethan ihannoivat vaaleutta, joten kaikenmoista ihonvaalennusvoidetta oli markkinoilla. Kiitos ei, minun ei tarvitse olla yhtään kalpeampi. Kuvassa näkyvä Lumenen kasvovesi on Matt touch tasapainottava kasvovesi, joka tosin ei tasapainoita ainakaan mun kasvojani. Odotankin siksi jo pääseväni vaihtamaan tämän muutaman päivän kuluttua ikilemppariini, josta kuva hetken päästä (:

Samoin hiustuotteet ovat hyvin pienellä käytöllä nykyisellä tukallani. Ja ehkä myös siksi, että töihin on ihan turha nähdä vaivaa, kun ei se tukka siellä hyvin pysy. Ehkä sitten syksyllä, kun aloitan uuden työn. Tämä on ensimmäinen kerta, kun puhun tästä julkisesti, sillä en ole vielä viitsinyt kamalasti hehkuttaa. Uusi työ on kokoaikainen, kuukausipalkkainen ja ennen kaikkea mun ainoani! Tähän mennessä kun olen tehnyt ehkä kolmea työtä samaa aikaa (: Tai no, en sano vielä mitään, sillä mistä sitä tietää miten syksyllä viikonloppuni käyttelen :P

Joka tapauksessa, mulla on paljon Tigejä. Tässä on niistä ehkä 5%. En käytä niitä enää niin paljon kuin ennen, ja esimerkiksi kuvassa näkyvä Superstar Blow Dry Lotion oli mulla joskus ihan jokapäiväisessä käytössä - silloin kun jaksoin kuivata tukkaani föönillä. Syksyllä tosin alkaa sekin ankeus olla edessä, kun aamuisin on kiire töihin ja tukka on märkänä. Inhoan föönaamista, sillä vaikka kuinka yritän käyttää erilaisia lämpösuojatuotteita, ei tukkani tykkää siitä yhtään. Haluaisin hankkia sellaisen hiustenkuivaajan, josta saisi puhallettua myös viileää ilmaa. Se olisiki ehkä syksyn hankintalistalla.

Mukana on myös pari kosteusvoidetta, tarkemmin sanottuna Lumenen kiinteyttävä vartaloemulsio, Orionin Aqualan Duo ja The Body Shopin Spa Wisdom Africa Spa Hand and Foot Butter with Honey and Beeswax minikoossa. Ei mitään erityistä sanottavaa. Nää on just näitä, joita ostan siksi kun joskus on saanut jostain halvalla. Paitsi Aqualan, sillä sen eri versioita käytän talvisin paljon, ja tämä jämäkappale taisi olla mulla mukana Nepalin reissulla keväällä.

Mistä minä sitten tykkään? Esimerkiksi näistä.

Vichy Normaderm puhdistusgeeli ja saman merkin Purete Thermale -kasvovesi, joiden käyttöönottoa odottelen jo innolla. Näistä mun iho tykkää. En osaa vielä lukea näiden sisällyksiä kovinkaan hyvin, sillä olen vasta opetteluvaiheessa INCI-listojen kanssa. Mutta mun iholle nämä toimivat, joka tapauksessa. Kosteusvoide mulla on kovassa haussa, joten lempparia ei nyt ole, mutta meikkien puolella alan kallistua mineraaleihin. Tilasin feeluniquesta bareMineralsin aloituspakkauksen, ja olen ehtinyt kokeilla sitä kerran. Kesällä en jaksa oikein meikata, vaikka ihoni sitä ehkä vaatisikin, joten en ole päässyt perehtymään tuotteisiin vielä sen enempiö, mutta ainakin näin ensi kokeilemalta tykkäsin. Saattaa olla mun syksyn lemppareita (:

Kummallista mulle, että sain näinkin paljon juttua irti kosmetiikasta. Oon mä aina keräillyt kaikkia purkkeja, mutten ole aiemmin ajatellut, että mulla olisi niistä jotain sanottavaakin :D Kuvassa alla muuten purnukoidenvähennysprojektini ensimmäinen saavutus: Lushin shampoo barit. Ajatus jätteettömyydestä kiinnosti mua, ja koska kaverini on jo pitkään kehunut näitä, päätin kokeilla. Olen kokeillut vasta seanikia, joka on kuvassa peltirasiassa. Ostin kuitenkin samalla myösUltimate Shine -shampoon, jota kokeilen myöhemmin. Seuraavaksi haluaisin kokeilla Lushin kiinteää hoitoainetta, sillä ilman hoitoaineita mun tukka ei elä. En ole vielä selvittänyt, onko sitä Suomen liikkeissä (kai on?), mutta ulkomailla olen ainakin nähnyt Jungle -nimellä kulkevaa hoitoainepalaa. Harmi vain, ettei sitä saa ihan näin kätevästi rasiaan, sillä sitä saa samankaltaisina paloina kuin Lushin saippuoitakin. Etuna kuitenkin on se, että saanpa ainakin tarpeeksi suuren palan halutessani, sillä ainakin tähänastiset hoitoaineeni ovat aina kuluneet rutkasti shampoita nopeammin. Tuon INCI näyttää ainakin minun tietämykseni mukaan melko hyvältä. Joskin siihen saattaa vaikuttaa täältä löytyvä galleria kuvineen :D

Tässä siis mun uudet kokeilut, joista ainakin nyt olen tykännyt (:

Rakastan kuvata meidän parvekkeella. Harmi vaan, että itse parvekkeesta on vaikea saada kivaa kuvaa. Olen sisustanut sitä niin innolla koko alkukesän, että haluaisin jakaa sen koko maailmalle! Tai no, en ehkä ihan (:

Kuumuutta.

No hyvinpä alkoi tämä mun bloggaaminen, kun se jäi jo ensimmäisen testin jälkeen tauolle... :P Mulla olisi vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa, ja kaikkea kivaa, mutta en vaan saa aikaiseksi. Johtuen ehkä mun "lievästä" opinnäytetyökriisistä ja siitä, että näillä helteillä mikään ei vaan huvita.

Ja ehkä isoksi osaksi myös siitä, etten ole ottanut kuvia! Olen viime aikoina opetellut ja innostunut kuvaamaan Holgalla, mutten ole vielä päässyt kehittämään yhtään kuvia. Filmejä odottelee jääkaapissa kuitenkin melkoinen liuta. Ja vaikka kuinka saisin ne kehitettyä, e takeita kuvien onnistumisesta vielä ole (: Ja mun nopeudella niiden skannaaminen vie ikuisuuden.

Ajattelin siis opetella nyt tätä postausta laittamalla vaikkapa vanhoja kuvia. En ole ihan varma, haluanko näyttäytyä tässä blogissa itse, ainakaan kokonaan. Tätä miettiessä onkin hyvä julkaista kaikkia muita kivoja kuvia, tai kuvia joista minua ei tunnista niin selkeästi. Joskin tuo profiilikuvani on kylläkin melko selkeä kuva puolikkaista kasvoistani... Kuva on muuten otettu samalla reissulla kuin allaolevakin kuva, noin vuosi sitten näihin aikoihin.

Päätänkin tämän siis viime kesän tunnelmiin. Kuva Suomenlinnasta ajalta, jolloin koko saaren tai linnoituksen tai siihen liittyvien tekstimaisemien ajattelu ei tuntunut niin raskaalta ja ikävältä... Tästä voi siis päätellä jotakin opinnäytetyöni aiheesta.

Hei.

Aloitin pitkästä aikaa blogin, enkä oikeastaan tiedä kenelle. Enimmäkseen ehkä itselleni, mutta olisihan se mukava, jos tätä joku muukin toisinaan lukisi. Siksipä esittelen itseni.

Olen Tiia, ja olen 24 -vuotias. En oikein taas hallitse tätä kirjoittamista huvikseen, ja siksi päätin pitkästä aikaa aloitaa blogin kirjoittamisen, sillä opinnäytetyö ei aina ole juuri sitä mitä kaipaan, kun tekee mieli ilmaista itseään. Luen paljon blogeja, mutta on kiva kirjoittaa itsekin. Blogin nimi voi olla vähän hämäävä - tämä ei ole täysin blogi kengistä. Toki niistäkin, sillä rakastan kenkiä. Tällä hetkellä minulla on niitä kuitenkin ihan liian vähän, joten ihan hetkeen niitä ei ehkä tänne päädy. Enemmän ehkä kirjoitain elämästä yleensä.

En halua kategoroitua ihan mihinkään tiettyyn blogilajiin, vaikka tykkäänkin lukea vaikkapa muotiblogeja. Joten täällä tulee varmaankin näkymään kaikkea laidasta laitaan: päivän kuulumisia, vaatteita, kenkiä, ajatuksia, hiuksia, lemmikkejä, kahvia, ruokaa, matkoja, laukkuja, ystäviä, kumppareita, polkupyör(i)ä, tapahtumia, kesäretkiä, musiikkia, kivoja paikkoja, leivonnaisia, oivalluksia ja kaikkea muuta, mistä tykkään. Ehkä toisinaan semmoisiakin asioita, joista en niin paljon tykkää, kuten opinnäytetyö. Mutta se on elämää, ja siitä minä aion kirjoittaa. Toivottavasti pidät.