Work on saturday.

Menin tänään töihin, sillä ajattelin, että saisin kerättyä tunteja sisään ja pidennettyä samalla lomaa ainakin yhdellä päivällä. En ole ollut lauantaisin töissä melkein vuoteen, ja kyllä se kirpaisikin lähteä aamulla kohti Pasilaa, vaikka meninkin vasta yhdeksäksi. Kuusi tuntia jaksoin olla ja se sai riittää, mulla on jo kahdeksan tuntia työaikaa sisällä ja lisää tulee muutamasta minuutista varttiin melkein joka päivä.

Huomenna meen äitin kanssa laittamaan mun viljelysäkkejä viljelykuntoon. Hain pari viikkoa sitten mukaan Kalasataman viljelyprojektiin, jota järkkäilee Dodo ry, ja pääsin kahden säkin voimin mukaan. Idea on siis sama kuin palstaviljelyllä, mutta maapalstan sijaan viljellään entisellä satama-alueella vanhoista pressuista ommelluissa säkeissä. Oon jonottanut ties kuinka kauan ja vaikka minne palstalle, mutta niitä vapautuu todella harvoin ja ne ovat todella haluttuja, joten olin ihan onnesta soikeana kun kuulin, että sain omat viljelysäkit. Musta tuli kaupunkiviljelijä <3 Olishan se hienoa tietty ryhtyä vaikka sissiviljelijäksi, mutta kyllä tää on ehkä enempi mun juttu.

Loppukesästä mullakin on sitten mansikoita ja mustikoita ja karhunvattuja... No ei ehkä silti, mun säkissä viljellään mm. retiisiä, herneitä, basilikaa, ahomansikkaa, persiljaa, kehäkukkaa, rucolaa, salaattia, tomaattia, ruohosipulia, kevätsipulia, keltasipulia ja punasipulia (sipulia ja sipulia ja sipulia...tykkään sipuleista). Loput saankin sitten äidin mökkipuutarhasta, raparperikin oli kuulemma siellä selviytynyt, vaikka maa-ampiaiset oli pahasti tehneet pesän sen juurikkoon... juureistoon... juuriin? No sinne kuitenkin.

Musta on ihan mahtavaa, että tällaista toimintaa järjestetään kaupungeissa. Ainakin Helsingissä tuntuu olevan nykyään vaikka ja mitä, ja alan ehkä taas pitkästä aikaa viihtyä Suomessa. Tämä on uskomatonta :D Nyt vaan kun yliopisto ottaisi mut sisään, niin koko kesä olisi täydellinen.

Kuvat we<3it

Pääsykokeet.

Muutaman viimeisen päivän mä olen vaan lukenut, lukenut ja lukenut. Tai niin mun on ainakin pitänyt, mutta jotenkin kummasti siinä välissä ehtii aina tehdä kauheasti kaikkea muuta ja tulee mieleen mm. siivota, mennä kauppaan, ostamaan sukkia, ihan mitä vaan muuta kuin lukea. Haluan yliopistolle, mutta noiden kirjojen kirjoitustyyli ärsyttää mua niin paljon, etten malta lukea niitä! Asiat on ilmaistu liian helpoilla tavoilla ja tuntuu, että osaan nämä asiat jo. Mikähän on tietysti sinällään hyvä asia, mutta sitten taas toisaalta ei riitä, että tiedän kaikesta vähän, kun nyt pitäisi tietää kaikesta PALJON!

Kaiken lisäksi mua kiinnostaa koko aihe todella paljon (niin kuin varmasti pitäisikin, kun ko. alaa haluaa opiskella) ja haluaisin lukea ja tietää enemmän, mutta joku tökkii. Kai se on se, kun olisi pakko lukea. Toisaalta tiistaina tämä on ohi ja tulokset saan jo kesäkuussa, joten nopsaanhan tämä on ohi. Tosin kesäkuussa sitten saattaa tulla tilanne eteen, jossa mun pitää tehdä joku varasuunnitelma, mutta kaikki aikanaan.

Huomenna menen kyllä kirjastoon. Tästä ei kotona meinaa tulla mitään, kun tvstä näkyy jostain syystä kaikki maksukanavat, ja oon katsonut tänään jo muutaman leffan, mm. Päämääränä Cold Mountain, New York I love you ja Julie&Julia. Ihan hyvää ajanvietettä, mutta ajoitus on hyvin hyvin väärä. Kiitos televisio, syytän sinua jos en pääse yliopistoon :P

Kuvat we<3it

Ajanvietettä.

Kun heräsin, lähdin töihin. Olen tosi nopea aamuisin, mulle riittää alle kymmenen minuuttia ja olen ovesta ulkona. En ole aamuihminen ja sen vuoksi maksimoin ajan, jonka voin nukkua ja minimoin kaiken muun. Vuosia myöten tämä on kehittynyt äärimmilleen.
Aamiaiseksi söin en mitään. Syön harvoin aamuisin, mutta töissä saatan sitten aamukahvitauolla syödä jugurttia tai banaania.
Laitan ruokaa silloin kun jaksan. Tykkään ruuanlaitosta, mutta joskus en vaan jaksaisi. Sen vuoksi syön toisinaan (lue: usein) töissä pakasteherneitä ja raejuustoa.
Rakastan laulaa kun olen yksin. Silloin menee mitä vaan, mitä menevämpi biisi sitä parempi :P
Huono päivä on sellainen, kun päätä särkee, mikään ei huvita ja ihoon sattuu.
Lempipaikkani on kotona sohva, Suomessa Helsinki, Helsingissä Kallio ja maailmalla Lontoo, New York ja Macau.
En haluaisi kotiini turha esineitä.
Vaatteiden silittäminen toisinaan kivaa, mutta teen sitä hyvin harvoin.
Kotitöistä inhoan imurointia, joskin se on nykyisin ihan kivaa kun yhdestä pisteestä imuri ylttää joka nurkkaan, eikä lattialla oikein ole mitään, mikä häiritsisi. Tiskaamisesta tykkään.
Kotini häpeäpilkku vähän epämääräiset huonekalut. Mutta tällä hetkellä en halua sisustaa.
Viherpeukalona olen innostunut, mutta laiska. Keväällä ja alkukesästä ostan siemeniä ja taimia ja istutan ja kastelen. Sitten loppukesästä se aina vähän tuppaa jäämään.
Kotona pukeudun rönttövaatteisiin. Sellaisiin, jotka tuntuvat mukavalta.
Viime hetken hässäkkä on nykyisin melko harvinaista. Olen joko oppinut suunnittelemaan paremmin tai en vaan enää jaksa stressata niin paljon.
Tosi-tv on toisinaan hyvää ajanvietettä, mutta useimmiten pelkkää roskaa.
Arvostan vapaa-aikaa ja sen käyttöä kivoihin asioihin.
Unelmoin jostain muusta. Ulkomaista, seikkailuista, tuntemattomasta.
Viiden vuoden kuluttua asun toivottavasti ulkomailla, joko väliaikaisesti tai pysyvästi.
Tänään pitää vielä mennä suihkuun ja nukkumaan. Menen huomenna pitkästä aikaa vähän heppailemaan.

Jospa nyt.

Unohdan usein, että mulla on blogi. Luen blogeja joka viikko, mutta oma unohtuu. En tiedä miksi, sillä pidän kirjoittamisesta ja pidän blogeista. Ja tykkäisin myös omasta blogista. En silti aio ottaa mitään painetta säännöllisestä kirjoittamisesta, vaan kirjoittelen tänne silloin kun siltä tuntuu ja sellaisista asioista, joista pidän ja jotka koen jakamisen arvoisiksi.

Paljon on muuttunut viime tekstistä. Saimme ystäväni kanssa opinnäytetyön vihdoin valmiiksi syksyllä, ja se toi odottamatontakin menestystä. Ja kaiken kukkuraksi valmistuimme vihdoin, ihan vaan jotta voimme nyt hakea molemmat yliopistolle opiskelemaan jotain enemmän omaa kuin matkailun liikkeenjohto. Mutta oli sekin kokemus, ja vaikken ehkä työelämässä välttämättä Haagan opetuksia käytäkään, jäi käteen monia uusia taitoja ja mukavia opiskelutovereita, joista osan kanssa toivottavasti edelleen pidetään yhteyttä.

Me ollaan myös muutettu. Alunperin tämän asunnon piti olla vain muutaman kuukauden väliaikainen asumus, mutta nyt tämä taitaa ollakin vähän pidempiaikainen. Ihastuin Kallioon heti, ja vaikka tästä asunnosta muuttaisimmekin pois, niin mielelläni jäisin tänne (toki se ei ole pelkästään mun käsissä, mutta eiköhän tuo toinenkin tästä aika lailla tykkää). Samalla jäi ottamatta asuntolaina, hakematta kouluun Lontooseen ja ostamatta koira. Mutta sellaista on elämä, eikä kaikkea tarvitse tehdä heti. Jos nyt pääsen kouluun Helsinkiin, olen ihan tyytyväinen. Olisin ihan valmis opiskelemaan vielä ainakin seuraavat viisi vuotta :D

Täytin tässä ihan vasta myöskin vuosia, ja olen nyt lähempänä viittäkymppiä kuin syntymää. Sen kunniaksi J teki mulle kakkua:

Oli hyvää. Esittelen tässä ehkä silloin tällöin muitakin ihmisiä, mutta ainakin toistaiseksi ajattelin pitäytyä nimien alkukirjaimissa tai muissa mahdollisissa tunnisteissa. Ihan varmuuden vuoksi.