Miksi?

Tässä viime aikoina mua on pohdituttanut niin monta asiaa, että ajattelin vähän listata niitä, jotta muistaisin pohtia niitä myöhemmin. Tai sitten en, koska kaikille kysymyksille en keksi itselleni kelpaavaa selitystä (tai selitystä ollenkaan).

Miksi yskänlääke maistuu pahalta?
Miksi nätit tytöt meikkaa monesti niin rumasti?
Miksi on vaikeaa tietää mitä haluaa tehdä?
Miksi kesä tuntui ennen pidemmältä?
Miksi kaikki ihmiset eivät voi olla mukavia?
Miksi ei ole jo loma? (Kaksi päivää!)
Miksi joku haluaa värjätä nurmikkonsa?
Miksi on niin vaikeaa löytää luonnonkosmetiikan puolelta sellaista kosteusvoidetta, jonka hajua kestän? (Ne hajusteettomatkaan ei aina käy)
Miksi illanvietot on hauskimpia silloin, kun seuraavana päivänä on töitä? (Viimeöiset yönunet olisi saaneet olla pidemmät)
Miksi joillekin ihmisille sattuu usein ikäviä asioita?
Miksi tulee huono omatunto siitä, että itsellä on jokin asia hyvin? Ja miksi kaikki eivät osaa olla onnellisia toisten puolesta?
Miksi hautajaisten pitäisi olla surullinen juhla?
Miksen ole ulkotöissä?
Miksi mulla on nykyään tosi paljon kivoja päiviä? (En valita, tää on kivaa!!)
Miksi me ollaan H:n kanssa peräkkäin kipeänä?

Kuva

Au au au au.

Viimeiset neljä päivää on tuntuneet siltä, kuin mulla olisi jokin kaktus kurkussa. Ja henkitorvessa. Ja keuhkoissa. Julistin kovaan ääneen viime viikolla, että minähän en sitten enää tämän vuoden aikana ole kertaakaan kipeä (olen nyt tähän mennessä ollut n. kuukauden välein jonkintapaisessa flunssassa), ja mitähän sitten kaksi päivää myöhemmin käy: Tadaa, olen kipeänä!

En sinänsä valita ylimääräisistä vapaapäivistä, mutta olisihan se tietysti kiva, kun vapaapäivinään voisi tehdä kivoja asioita ja mennä ja tulla. Mun tuleminen ja meneminen rajoittuu siihen, että voin kävellä hyvin hitaasti enkä ollenkaan portaita, tai keuhkoissa tuntuu siltä kuin joku repisi niitä riekaleiksi. Toivottavasti parannun juhannukseksi, mökillä ei ole kiva olla kipeänä. Hyvänä puolena voin tosin mainita, että meidän työterveyslääkärillä on mukava käydä. Tänäänkin todettiin, että onpa nähty vähän useammin ja onpa se mukavaa :D Siellä saa aina vähän vaihdella kuulumisia, mukava setä.

Olen yrittänyt nyt hoitaa kaikki kouluun liittyvät asiat tosi nopsaan alta pois, etten stressaisi niistä. Olen nyt jo tehnyt käytännössä kaiken, kuten vastaanottanut opiskelupaikan netin kautta, hakenut opintotukea, maksanut HYY:n jäsenmaksun, maksanut jo etukäteen opiskelijakortin, jonka saan sitten syksyllä ja järkkäillyt vähän muitakin asioita. Ainoa, mikä käytännössä puuttuu on parin paperin vieminen yliopistolle, ja sitten se on siinä. Ajattelin hoitaa tuon viimeisenkin pois alta nyt keskiviikkona, kun saan mennä katsomaan pääsykoevastauksiani. Kaverini J sanoi, että sinne menee vaan ne jotka ei päässeet sisään, ettei mun tarvii mennä, mutta kyllä mä haluan. Mua häiritsee edelleenkin muutama monivalinta, joihin en tiennyt vastausta ja arvoin sen. Ehkä se ajatuksena on hölmöä mennä, kun on jo päässyt sisään, mutta siltikin.

On hienoa, että vuosien kiertelyn ja kaartelun jälkeen päädyin ihan juuri sinne, minne jo yläasteella useimmiten kuvittelin haluavani: luonnontieteelliseen. Meni vain hetken aikaa ymmärtää, että sinne mä taidan kuulua. Vaikkakin varmaan kuulen tästä ties mitä vitsejä koko loppuikäni, mm. kiviäkin kiinnostaa.

Onneksi on tiedossa kaikkea kivaa, niin ei tämä kipeily pääse niin masentamaan. Parin viikon päästä olen jo Virossa ja sitten Lontoossa. Ja syksyllä vielä vähän vapaata ja koulu.

Päivän musiikkia täältä.

!!!

Helsingin yliopisto kutsuu: Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, täältä tullaan! (: Tätä kesää ei voi pilata nyt enää mikään. EI MIKÄÄN.

Päivän piristyksiä

Tänään on ollut jotenkin superhyvä päivä, vaikka olinkin ylitöissä ja vaikka töissä onkin liiallisen kuuma. Sain kuitenkin omalle työpisteelleni jonkun vanhan tuulettimen räppänän, joten olo on kuitenkin ollut siedettävä. Kun vaan muistaisin ottaa aina ylimääräistä evästä mukaan ylityöpäivinä, nyt oli taas jo kamala nälkä loppupäivästä :/

Mutta kivoihin asioihin! Sain eilen postimieheltä (tai -naiselta) kortin, jossa kerrottiin että olen saanut paketin. Ei tässä mitään, ihan tavallista, mutta se mitä kortin toisella puolella luki hymyilyttää vieläkin:


Jakaja oli siis tipauttanut postiluukusta kortin vahingossa niin, ettei ollut kiinnittänyt viivakooditarran vastakappaletta pakettiin. Hän laittoi sitten toisen kortin perään tällä viestillä. Jotenkin varsinkin tuo anteeksipyyntö oli niin herttainen, varsinkin kun mitään anteeksipyydettävää ei varsinaisesti ole. Koska tämä jaksoi hymyilyttää vielä tänäänkin, päätin laittaa Postille palautetta tästä, ja pyysin välittämään terveiseni kyseisen kortin jakajalle. Posti saa nykyään tuskin ihan kovin paljoa kiitosta ja kehuja, joten mielelläni kerron heille kun he hoitavat työnsä hyvin. Sama pätee muitakin yrityksiä: Jos koen, että olen saanut hyvää palvelua, haluan myös kertoa siitä. Palaute ei ole pelkkiä negatiivisia asioita varten!

No mutta mitä sieltä paketista sitten tuli? No nämä.


Tilasin viime viikolla ensimmäistä kertaa hieman tuotteita testiin Everyday Mineralsilta. Tarkoituksenani oli ostaa muutama sivellin ja yksi ilmainen meikkipohja -testerisetti, mutta mukaan sattui sitten hieman muutakin sekä matkakoossa että näytekoossa. Tähän syynä taisi olla tuotteiden edullisuus ja ihan puhdas kokeilunhalu. Tähän mennessä olen käyttänyt vain bareMineralsin meikkipohjaa, joten haluan kokeilla jotain uutta. Näitä on kovasti kehuttu ja koska hinta ei tosiaan päätä huimaa (kuvan setti yht. 48 dollaria eli n. 32 euroa + postikulut), päätin ottaa ja tilata muutamia juttuja. Kuvassa näkyy siis testereiden ja muutaman siveltimen lisäksi esim. monen kehuma Mint Color Corrector, pari korostusväriä, peiteväriä ja ilmaisena näytteenä tulleita luomivärejä. En ole vielä näitä ehtinyt kokeilla, sillä näin kuumana päivänä en jaksa meikata ollenkaan. Mutta viikonloppuna ajattelin testailla ja jos tuotteet ovat hyviä, tilaan ehdottomasti näitä enemmänkin! Ainakin sopivan pohjan löydyttyä tarvitsen sen normaalikokoisena ja ehkä noita muitakin voisi ostaa isompina. EM kertoo nettisivuillaan olevansa ympäristöystävällinen ja vegaaninen, ja siveltimet ovatkin täysin synteettistä karvaa.

Musta on jännää huomata, miten mineraalimeikit ovat muuttaneet mun suhtautumista meikkaamiseen ihan mielettömästi. Ennen meikit eivät kovasti kiinnostaneet - olen kyllä meikannut jo pitkään, mutta tuotteilla ja niiden kokeilemisella ei ollut kovin suurta väliä. Oikeastaan se meni niin, että kun löysin "ihan hyvän" tuotteen, käytin sitä niin pitkään kunnes sen valmitus lopetettiin. Ja kun se lopetettiin, oli ahdistavaa etsiä uusi korvaaja. Näiden kanssa musta on sen sijaan hauskaa kokeilla ja testata ja tutkia. Ihanaa, kun mulla on paljon uusia purkkeja (: Onneksi nämä vievät vain vähän tilaa, muuten voisi kanssa-asukki H sanoa hieman pahasti.