Viimeiset neljä päivää on tuntuneet siltä, kuin mulla olisi jokin kaktus kurkussa. Ja henkitorvessa. Ja keuhkoissa. Julistin kovaan ääneen viime viikolla, että minähän en sitten enää tämän vuoden aikana ole kertaakaan kipeä (olen nyt tähän mennessä ollut n. kuukauden välein jonkintapaisessa flunssassa), ja mitähän sitten kaksi päivää myöhemmin käy: Tadaa, olen kipeänä!
En sinänsä valita ylimääräisistä vapaapäivistä, mutta olisihan se tietysti kiva, kun vapaapäivinään voisi tehdä kivoja asioita ja mennä ja tulla. Mun tuleminen ja meneminen rajoittuu siihen, että voin kävellä hyvin hitaasti enkä ollenkaan portaita, tai keuhkoissa tuntuu siltä kuin joku repisi niitä riekaleiksi. Toivottavasti parannun juhannukseksi, mökillä ei ole kiva olla kipeänä. Hyvänä puolena voin tosin mainita, että meidän työterveyslääkärillä on mukava käydä. Tänäänkin todettiin, että onpa nähty vähän useammin ja onpa se mukavaa :D Siellä saa aina vähän vaihdella kuulumisia, mukava setä.
Olen yrittänyt nyt hoitaa kaikki kouluun liittyvät asiat tosi nopsaan alta pois, etten stressaisi niistä. Olen nyt jo tehnyt käytännössä kaiken, kuten vastaanottanut opiskelupaikan netin kautta, hakenut opintotukea, maksanut HYY:n jäsenmaksun, maksanut jo etukäteen opiskelijakortin, jonka saan sitten syksyllä ja järkkäillyt vähän muitakin asioita. Ainoa, mikä käytännössä puuttuu on parin paperin vieminen yliopistolle, ja sitten se on siinä. Ajattelin hoitaa tuon viimeisenkin pois alta nyt keskiviikkona, kun saan mennä katsomaan pääsykoevastauksiani. Kaverini J sanoi, että sinne menee vaan ne jotka ei päässeet sisään, ettei mun tarvii mennä, mutta kyllä mä haluan. Mua häiritsee edelleenkin muutama monivalinta, joihin en tiennyt vastausta ja arvoin sen. Ehkä se ajatuksena on hölmöä mennä, kun on jo päässyt sisään, mutta siltikin.
On hienoa, että vuosien kiertelyn ja kaartelun jälkeen päädyin ihan juuri sinne, minne jo yläasteella useimmiten kuvittelin haluavani: luonnontieteelliseen. Meni vain hetken aikaa ymmärtää, että sinne mä taidan kuulua. Vaikkakin varmaan kuulen tästä ties mitä vitsejä koko loppuikäni, mm. kiviäkin kiinnostaa.
Onneksi on tiedossa kaikkea kivaa, niin ei tämä kipeily pääse niin masentamaan. Parin viikon päästä olen jo Virossa ja sitten Lontoossa. Ja syksyllä vielä vähän vapaata ja koulu.
Päivän musiikkia täältä.
En sinänsä valita ylimääräisistä vapaapäivistä, mutta olisihan se tietysti kiva, kun vapaapäivinään voisi tehdä kivoja asioita ja mennä ja tulla. Mun tuleminen ja meneminen rajoittuu siihen, että voin kävellä hyvin hitaasti enkä ollenkaan portaita, tai keuhkoissa tuntuu siltä kuin joku repisi niitä riekaleiksi. Toivottavasti parannun juhannukseksi, mökillä ei ole kiva olla kipeänä. Hyvänä puolena voin tosin mainita, että meidän työterveyslääkärillä on mukava käydä. Tänäänkin todettiin, että onpa nähty vähän useammin ja onpa se mukavaa :D Siellä saa aina vähän vaihdella kuulumisia, mukava setä.
Olen yrittänyt nyt hoitaa kaikki kouluun liittyvät asiat tosi nopsaan alta pois, etten stressaisi niistä. Olen nyt jo tehnyt käytännössä kaiken, kuten vastaanottanut opiskelupaikan netin kautta, hakenut opintotukea, maksanut HYY:n jäsenmaksun, maksanut jo etukäteen opiskelijakortin, jonka saan sitten syksyllä ja järkkäillyt vähän muitakin asioita. Ainoa, mikä käytännössä puuttuu on parin paperin vieminen yliopistolle, ja sitten se on siinä. Ajattelin hoitaa tuon viimeisenkin pois alta nyt keskiviikkona, kun saan mennä katsomaan pääsykoevastauksiani. Kaverini J sanoi, että sinne menee vaan ne jotka ei päässeet sisään, ettei mun tarvii mennä, mutta kyllä mä haluan. Mua häiritsee edelleenkin muutama monivalinta, joihin en tiennyt vastausta ja arvoin sen. Ehkä se ajatuksena on hölmöä mennä, kun on jo päässyt sisään, mutta siltikin.
On hienoa, että vuosien kiertelyn ja kaartelun jälkeen päädyin ihan juuri sinne, minne jo yläasteella useimmiten kuvittelin haluavani: luonnontieteelliseen. Meni vain hetken aikaa ymmärtää, että sinne mä taidan kuulua. Vaikkakin varmaan kuulen tästä ties mitä vitsejä koko loppuikäni, mm. kiviäkin kiinnostaa.
Onneksi on tiedossa kaikkea kivaa, niin ei tämä kipeily pääse niin masentamaan. Parin viikon päästä olen jo Virossa ja sitten Lontoossa. Ja syksyllä vielä vähän vapaata ja koulu.
Päivän musiikkia täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti