Ups.

Musta ei kyllä olisi miksikään ahkeraksi bloggaajaksi. Unohdan päivitellä tänne mitään, ja nytkin on taas mennyt pari kuukautta siitä, kun edes viimeksi kävin täällä. Onneksi mun ei tarvitsekaan, mutta olisi kuitenkin ihan kiva tehdä tätä vähän aktiivisemmin. Nytkin sain innostettua itseni kirjoittamaan vain siksi, että tenttiin olisi luettavaa vielä nelisensataa sivua ja toisen tentin urakkaa en ole edes aloittanut. 


Kaikesta tästä kiireestä ja tenteistä ja tehtävistä huolimatta tykkään silti opiskella enemmän kuin ikinä ennen. Kaikista kivointa musta on ollut mineraalikurssi (vaikkakin kärsin joka harjoituskerralla pienestä tai joskus vähän isommastakin motivaatiopuutoksesta ja olen sitä mieltä, etten kyllä varmana osaa) ja iso kokonaisuus nimeltä dynaaminen maa. Mun opiskelukaverit on kivoja ja jaksan jonkin verran jopa käydä kaikissa juhlissa ja muissa tapahtumissa, mitä en ikinä tehnyt ammattikorkeakouluaikana. Olen siis jo nyt huomannut, että kyllä mä tänne kuulun. Sitä paitsi sain suoritettua kurssin, jota en olisi ikimaailmassa kuvitellutkaan voivani suorittaa. (Se oli matematiikkaa, iso kiitos I).

Kuva

Olen onneksi tehnyt muutakin, kuin opiskellut, esimerkiksi käynyt retkillä! Yksi tosin oli opintoretki, mutta toinen oli semmoinen ex-tempore yhden illan mökkireissu, jolle lähdettiin H:n kanssa. Lähinnä ehdittiin syödä ja saunoa ja pelata Unoa äidin kanssa, mutta oli tosi kivaa. Nyt sitten viime viikot olen ollut kovasti töissä, oikeastaan vähän liiankin kovasti. Ensi viikon perioditauko kuitenkin vähän helpottaa oloa. 


Mä oon hankkinut myös muutamia juttuja, ja mun oli tarkoitus ottaa niistä jopa kuvia ja laittaa tänne, mutta se vähän jäi. Ehkä sitten joskus toiste.

Perjantaiherkuttelua.

Tein äsken niin hyviä muffinseja, että on ihan pakko kirjoittaa resepti tänne ylös. Ehkä siitä on joskus iloa jollekin muullekin kuin minulle (ja huomenna niille ihanille tytöille, jotka pääsevät niitä syömään). Muokkasin vähän muffinsien perusohjetta ja otin hieman vaikutteita parista kirjasta, ja lopputuloksesta tuli ihan mielettömän hyvä. 

2 luomukananmunaa

1 dl tummaa luomusokeria

1 dl voisulaa

1 dl maustamatonta luomujugurttia

1 dl luomuvehnäjauhoja

2 dl luomuohrajauhoja

1/2 dl luomukauraleseitä

1 1/4 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

2 1/2 dl vadelmia

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, lisää jugurtti, voisula ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lisää marjat joukkoon viimeisenä. Paista 225 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Nauti :>

Ostan mielelläni kaiken mitä vaan löydän luomuna, ja totesinkin iloissani, että lähes kaikki ainekseni olivat luomua voita, kardemummaa, leivinjauhetta ja vadelmia lukuunottamatta. Näitäkin varmasti saisi jostain (etenkin voita ja vattuja), joten nyt täytyy pitää silmät auki. Kokeilin myös ohjetta ilman kananmunaa ja mustikalla, mutta ne ovat vielä uunissa enkä tiedä miten ne onnistuivat. Ohjetta piti vähän fiksailla sitä varten, ja pelkään että taikina jäi vähän turhan tujuksi. Mutta sen näkee (ja maistaa) kohta. Ulkonäkö niissä on ehkä vähän karmivan violetti, mutta ehkäpä se ei haittaa, jos maku on kohdillaan.

Mitä eroa muuten on muffinssilla ja muffinilla? Tai siis miksi siitä on niin eri muotoa? Meillä on kotona aina sanottu muffinssi, joten en mä osaa sanoa sitä ilman ässiä. Cupcake on sitten taas minustakin asia erikseen.

Tänään siis koti- ja lepopäivä. Olen ollut joka päivä tällä viikolla jossain, tehnyt kamalasti kaikkea ja ennen kaikkea KÄVELLYT todella paljon. Olin juuri kolme viikkoa lomalla, ja loman aikana tuli käveltyä ihan hulluna, ja nyt sitten ekana työviikkona jatkan samaan tahtiin. Se on kivaa, mutta myös vähän väsyttävää. Eilen en kävellyt töihin ja takaisin, mutta Kallion puistokirppiksen (jossa olin myymässä, ja menen vastakin, oli tosi kivaa) jälkeen lähdimme ystäväni L:n kanssa vielä kävelylle, joka venähtikin sitten kolmen tunnin höpöttelylenkiksi. Mutta olipa meillä mukavaa!

Nyt mustikkamuffinssit uunista ja kohta nukkumaan, huomenna on vadelmanpomintapäivä ja illalla ihania tyttöjä (: Sunnuntaina on suunnitelmissa lähteä kesäretkelle Fiskarsiin, joten tästä viikonlopusta on näillä näkymin tulossa oikein erityisen mukava.


Edit. mustikkavariaatiostakin tuli hyvää.

Kesä ja kesä ja kesä ja kesä.

Mulla on niin kesäfiilis, etten malttaisi oikein istua töissä. Tämä on nyt toinen työpäivä loman jälkeen, ja vaikka kuinka yritän hokea itselleni, että enää viisi viikkoa, niin silti tuntuu pöljältä. Ehkä tämä tästä. Kirjoittaminenkin tuntuu vähän tuskaiselta, ja siksi ajattelinkin muistuttaa itseäni lomalla tehdyistä asioista katselemalla netistä kuvia, jotka muistuttavat lomalla tehdyistä jutuista. Ne päätyivät tännekin.

Kuvat

Miksi?

Tässä viime aikoina mua on pohdituttanut niin monta asiaa, että ajattelin vähän listata niitä, jotta muistaisin pohtia niitä myöhemmin. Tai sitten en, koska kaikille kysymyksille en keksi itselleni kelpaavaa selitystä (tai selitystä ollenkaan).

Miksi yskänlääke maistuu pahalta?
Miksi nätit tytöt meikkaa monesti niin rumasti?
Miksi on vaikeaa tietää mitä haluaa tehdä?
Miksi kesä tuntui ennen pidemmältä?
Miksi kaikki ihmiset eivät voi olla mukavia?
Miksi ei ole jo loma? (Kaksi päivää!)
Miksi joku haluaa värjätä nurmikkonsa?
Miksi on niin vaikeaa löytää luonnonkosmetiikan puolelta sellaista kosteusvoidetta, jonka hajua kestän? (Ne hajusteettomatkaan ei aina käy)
Miksi illanvietot on hauskimpia silloin, kun seuraavana päivänä on töitä? (Viimeöiset yönunet olisi saaneet olla pidemmät)
Miksi joillekin ihmisille sattuu usein ikäviä asioita?
Miksi tulee huono omatunto siitä, että itsellä on jokin asia hyvin? Ja miksi kaikki eivät osaa olla onnellisia toisten puolesta?
Miksi hautajaisten pitäisi olla surullinen juhla?
Miksen ole ulkotöissä?
Miksi mulla on nykyään tosi paljon kivoja päiviä? (En valita, tää on kivaa!!)
Miksi me ollaan H:n kanssa peräkkäin kipeänä?

Kuva

Au au au au.

Viimeiset neljä päivää on tuntuneet siltä, kuin mulla olisi jokin kaktus kurkussa. Ja henkitorvessa. Ja keuhkoissa. Julistin kovaan ääneen viime viikolla, että minähän en sitten enää tämän vuoden aikana ole kertaakaan kipeä (olen nyt tähän mennessä ollut n. kuukauden välein jonkintapaisessa flunssassa), ja mitähän sitten kaksi päivää myöhemmin käy: Tadaa, olen kipeänä!

En sinänsä valita ylimääräisistä vapaapäivistä, mutta olisihan se tietysti kiva, kun vapaapäivinään voisi tehdä kivoja asioita ja mennä ja tulla. Mun tuleminen ja meneminen rajoittuu siihen, että voin kävellä hyvin hitaasti enkä ollenkaan portaita, tai keuhkoissa tuntuu siltä kuin joku repisi niitä riekaleiksi. Toivottavasti parannun juhannukseksi, mökillä ei ole kiva olla kipeänä. Hyvänä puolena voin tosin mainita, että meidän työterveyslääkärillä on mukava käydä. Tänäänkin todettiin, että onpa nähty vähän useammin ja onpa se mukavaa :D Siellä saa aina vähän vaihdella kuulumisia, mukava setä.

Olen yrittänyt nyt hoitaa kaikki kouluun liittyvät asiat tosi nopsaan alta pois, etten stressaisi niistä. Olen nyt jo tehnyt käytännössä kaiken, kuten vastaanottanut opiskelupaikan netin kautta, hakenut opintotukea, maksanut HYY:n jäsenmaksun, maksanut jo etukäteen opiskelijakortin, jonka saan sitten syksyllä ja järkkäillyt vähän muitakin asioita. Ainoa, mikä käytännössä puuttuu on parin paperin vieminen yliopistolle, ja sitten se on siinä. Ajattelin hoitaa tuon viimeisenkin pois alta nyt keskiviikkona, kun saan mennä katsomaan pääsykoevastauksiani. Kaverini J sanoi, että sinne menee vaan ne jotka ei päässeet sisään, ettei mun tarvii mennä, mutta kyllä mä haluan. Mua häiritsee edelleenkin muutama monivalinta, joihin en tiennyt vastausta ja arvoin sen. Ehkä se ajatuksena on hölmöä mennä, kun on jo päässyt sisään, mutta siltikin.

On hienoa, että vuosien kiertelyn ja kaartelun jälkeen päädyin ihan juuri sinne, minne jo yläasteella useimmiten kuvittelin haluavani: luonnontieteelliseen. Meni vain hetken aikaa ymmärtää, että sinne mä taidan kuulua. Vaikkakin varmaan kuulen tästä ties mitä vitsejä koko loppuikäni, mm. kiviäkin kiinnostaa.

Onneksi on tiedossa kaikkea kivaa, niin ei tämä kipeily pääse niin masentamaan. Parin viikon päästä olen jo Virossa ja sitten Lontoossa. Ja syksyllä vielä vähän vapaata ja koulu.

Päivän musiikkia täältä.

!!!

Helsingin yliopisto kutsuu: Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, täältä tullaan! (: Tätä kesää ei voi pilata nyt enää mikään. EI MIKÄÄN.

Päivän piristyksiä

Tänään on ollut jotenkin superhyvä päivä, vaikka olinkin ylitöissä ja vaikka töissä onkin liiallisen kuuma. Sain kuitenkin omalle työpisteelleni jonkun vanhan tuulettimen räppänän, joten olo on kuitenkin ollut siedettävä. Kun vaan muistaisin ottaa aina ylimääräistä evästä mukaan ylityöpäivinä, nyt oli taas jo kamala nälkä loppupäivästä :/

Mutta kivoihin asioihin! Sain eilen postimieheltä (tai -naiselta) kortin, jossa kerrottiin että olen saanut paketin. Ei tässä mitään, ihan tavallista, mutta se mitä kortin toisella puolella luki hymyilyttää vieläkin:


Jakaja oli siis tipauttanut postiluukusta kortin vahingossa niin, ettei ollut kiinnittänyt viivakooditarran vastakappaletta pakettiin. Hän laittoi sitten toisen kortin perään tällä viestillä. Jotenkin varsinkin tuo anteeksipyyntö oli niin herttainen, varsinkin kun mitään anteeksipyydettävää ei varsinaisesti ole. Koska tämä jaksoi hymyilyttää vielä tänäänkin, päätin laittaa Postille palautetta tästä, ja pyysin välittämään terveiseni kyseisen kortin jakajalle. Posti saa nykyään tuskin ihan kovin paljoa kiitosta ja kehuja, joten mielelläni kerron heille kun he hoitavat työnsä hyvin. Sama pätee muitakin yrityksiä: Jos koen, että olen saanut hyvää palvelua, haluan myös kertoa siitä. Palaute ei ole pelkkiä negatiivisia asioita varten!

No mutta mitä sieltä paketista sitten tuli? No nämä.


Tilasin viime viikolla ensimmäistä kertaa hieman tuotteita testiin Everyday Mineralsilta. Tarkoituksenani oli ostaa muutama sivellin ja yksi ilmainen meikkipohja -testerisetti, mutta mukaan sattui sitten hieman muutakin sekä matkakoossa että näytekoossa. Tähän syynä taisi olla tuotteiden edullisuus ja ihan puhdas kokeilunhalu. Tähän mennessä olen käyttänyt vain bareMineralsin meikkipohjaa, joten haluan kokeilla jotain uutta. Näitä on kovasti kehuttu ja koska hinta ei tosiaan päätä huimaa (kuvan setti yht. 48 dollaria eli n. 32 euroa + postikulut), päätin ottaa ja tilata muutamia juttuja. Kuvassa näkyy siis testereiden ja muutaman siveltimen lisäksi esim. monen kehuma Mint Color Corrector, pari korostusväriä, peiteväriä ja ilmaisena näytteenä tulleita luomivärejä. En ole vielä näitä ehtinyt kokeilla, sillä näin kuumana päivänä en jaksa meikata ollenkaan. Mutta viikonloppuna ajattelin testailla ja jos tuotteet ovat hyviä, tilaan ehdottomasti näitä enemmänkin! Ainakin sopivan pohjan löydyttyä tarvitsen sen normaalikokoisena ja ehkä noita muitakin voisi ostaa isompina. EM kertoo nettisivuillaan olevansa ympäristöystävällinen ja vegaaninen, ja siveltimet ovatkin täysin synteettistä karvaa.

Musta on jännää huomata, miten mineraalimeikit ovat muuttaneet mun suhtautumista meikkaamiseen ihan mielettömästi. Ennen meikit eivät kovasti kiinnostaneet - olen kyllä meikannut jo pitkään, mutta tuotteilla ja niiden kokeilemisella ei ollut kovin suurta väliä. Oikeastaan se meni niin, että kun löysin "ihan hyvän" tuotteen, käytin sitä niin pitkään kunnes sen valmitus lopetettiin. Ja kun se lopetettiin, oli ahdistavaa etsiä uusi korvaaja. Näiden kanssa musta on sen sijaan hauskaa kokeilla ja testata ja tutkia. Ihanaa, kun mulla on paljon uusia purkkeja (: Onneksi nämä vievät vain vähän tilaa, muuten voisi kanssa-asukki H sanoa hieman pahasti.

Work on saturday.

Menin tänään töihin, sillä ajattelin, että saisin kerättyä tunteja sisään ja pidennettyä samalla lomaa ainakin yhdellä päivällä. En ole ollut lauantaisin töissä melkein vuoteen, ja kyllä se kirpaisikin lähteä aamulla kohti Pasilaa, vaikka meninkin vasta yhdeksäksi. Kuusi tuntia jaksoin olla ja se sai riittää, mulla on jo kahdeksan tuntia työaikaa sisällä ja lisää tulee muutamasta minuutista varttiin melkein joka päivä.

Huomenna meen äitin kanssa laittamaan mun viljelysäkkejä viljelykuntoon. Hain pari viikkoa sitten mukaan Kalasataman viljelyprojektiin, jota järkkäilee Dodo ry, ja pääsin kahden säkin voimin mukaan. Idea on siis sama kuin palstaviljelyllä, mutta maapalstan sijaan viljellään entisellä satama-alueella vanhoista pressuista ommelluissa säkeissä. Oon jonottanut ties kuinka kauan ja vaikka minne palstalle, mutta niitä vapautuu todella harvoin ja ne ovat todella haluttuja, joten olin ihan onnesta soikeana kun kuulin, että sain omat viljelysäkit. Musta tuli kaupunkiviljelijä <3 Olishan se hienoa tietty ryhtyä vaikka sissiviljelijäksi, mutta kyllä tää on ehkä enempi mun juttu.

Loppukesästä mullakin on sitten mansikoita ja mustikoita ja karhunvattuja... No ei ehkä silti, mun säkissä viljellään mm. retiisiä, herneitä, basilikaa, ahomansikkaa, persiljaa, kehäkukkaa, rucolaa, salaattia, tomaattia, ruohosipulia, kevätsipulia, keltasipulia ja punasipulia (sipulia ja sipulia ja sipulia...tykkään sipuleista). Loput saankin sitten äidin mökkipuutarhasta, raparperikin oli kuulemma siellä selviytynyt, vaikka maa-ampiaiset oli pahasti tehneet pesän sen juurikkoon... juureistoon... juuriin? No sinne kuitenkin.

Musta on ihan mahtavaa, että tällaista toimintaa järjestetään kaupungeissa. Ainakin Helsingissä tuntuu olevan nykyään vaikka ja mitä, ja alan ehkä taas pitkästä aikaa viihtyä Suomessa. Tämä on uskomatonta :D Nyt vaan kun yliopisto ottaisi mut sisään, niin koko kesä olisi täydellinen.

Kuvat we<3it

Pääsykokeet.

Muutaman viimeisen päivän mä olen vaan lukenut, lukenut ja lukenut. Tai niin mun on ainakin pitänyt, mutta jotenkin kummasti siinä välissä ehtii aina tehdä kauheasti kaikkea muuta ja tulee mieleen mm. siivota, mennä kauppaan, ostamaan sukkia, ihan mitä vaan muuta kuin lukea. Haluan yliopistolle, mutta noiden kirjojen kirjoitustyyli ärsyttää mua niin paljon, etten malta lukea niitä! Asiat on ilmaistu liian helpoilla tavoilla ja tuntuu, että osaan nämä asiat jo. Mikähän on tietysti sinällään hyvä asia, mutta sitten taas toisaalta ei riitä, että tiedän kaikesta vähän, kun nyt pitäisi tietää kaikesta PALJON!

Kaiken lisäksi mua kiinnostaa koko aihe todella paljon (niin kuin varmasti pitäisikin, kun ko. alaa haluaa opiskella) ja haluaisin lukea ja tietää enemmän, mutta joku tökkii. Kai se on se, kun olisi pakko lukea. Toisaalta tiistaina tämä on ohi ja tulokset saan jo kesäkuussa, joten nopsaanhan tämä on ohi. Tosin kesäkuussa sitten saattaa tulla tilanne eteen, jossa mun pitää tehdä joku varasuunnitelma, mutta kaikki aikanaan.

Huomenna menen kyllä kirjastoon. Tästä ei kotona meinaa tulla mitään, kun tvstä näkyy jostain syystä kaikki maksukanavat, ja oon katsonut tänään jo muutaman leffan, mm. Päämääränä Cold Mountain, New York I love you ja Julie&Julia. Ihan hyvää ajanvietettä, mutta ajoitus on hyvin hyvin väärä. Kiitos televisio, syytän sinua jos en pääse yliopistoon :P

Kuvat we<3it

Ajanvietettä.

Kun heräsin, lähdin töihin. Olen tosi nopea aamuisin, mulle riittää alle kymmenen minuuttia ja olen ovesta ulkona. En ole aamuihminen ja sen vuoksi maksimoin ajan, jonka voin nukkua ja minimoin kaiken muun. Vuosia myöten tämä on kehittynyt äärimmilleen.
Aamiaiseksi söin en mitään. Syön harvoin aamuisin, mutta töissä saatan sitten aamukahvitauolla syödä jugurttia tai banaania.
Laitan ruokaa silloin kun jaksan. Tykkään ruuanlaitosta, mutta joskus en vaan jaksaisi. Sen vuoksi syön toisinaan (lue: usein) töissä pakasteherneitä ja raejuustoa.
Rakastan laulaa kun olen yksin. Silloin menee mitä vaan, mitä menevämpi biisi sitä parempi :P
Huono päivä on sellainen, kun päätä särkee, mikään ei huvita ja ihoon sattuu.
Lempipaikkani on kotona sohva, Suomessa Helsinki, Helsingissä Kallio ja maailmalla Lontoo, New York ja Macau.
En haluaisi kotiini turha esineitä.
Vaatteiden silittäminen toisinaan kivaa, mutta teen sitä hyvin harvoin.
Kotitöistä inhoan imurointia, joskin se on nykyisin ihan kivaa kun yhdestä pisteestä imuri ylttää joka nurkkaan, eikä lattialla oikein ole mitään, mikä häiritsisi. Tiskaamisesta tykkään.
Kotini häpeäpilkku vähän epämääräiset huonekalut. Mutta tällä hetkellä en halua sisustaa.
Viherpeukalona olen innostunut, mutta laiska. Keväällä ja alkukesästä ostan siemeniä ja taimia ja istutan ja kastelen. Sitten loppukesästä se aina vähän tuppaa jäämään.
Kotona pukeudun rönttövaatteisiin. Sellaisiin, jotka tuntuvat mukavalta.
Viime hetken hässäkkä on nykyisin melko harvinaista. Olen joko oppinut suunnittelemaan paremmin tai en vaan enää jaksa stressata niin paljon.
Tosi-tv on toisinaan hyvää ajanvietettä, mutta useimmiten pelkkää roskaa.
Arvostan vapaa-aikaa ja sen käyttöä kivoihin asioihin.
Unelmoin jostain muusta. Ulkomaista, seikkailuista, tuntemattomasta.
Viiden vuoden kuluttua asun toivottavasti ulkomailla, joko väliaikaisesti tai pysyvästi.
Tänään pitää vielä mennä suihkuun ja nukkumaan. Menen huomenna pitkästä aikaa vähän heppailemaan.

Jospa nyt.

Unohdan usein, että mulla on blogi. Luen blogeja joka viikko, mutta oma unohtuu. En tiedä miksi, sillä pidän kirjoittamisesta ja pidän blogeista. Ja tykkäisin myös omasta blogista. En silti aio ottaa mitään painetta säännöllisestä kirjoittamisesta, vaan kirjoittelen tänne silloin kun siltä tuntuu ja sellaisista asioista, joista pidän ja jotka koen jakamisen arvoisiksi.

Paljon on muuttunut viime tekstistä. Saimme ystäväni kanssa opinnäytetyön vihdoin valmiiksi syksyllä, ja se toi odottamatontakin menestystä. Ja kaiken kukkuraksi valmistuimme vihdoin, ihan vaan jotta voimme nyt hakea molemmat yliopistolle opiskelemaan jotain enemmän omaa kuin matkailun liikkeenjohto. Mutta oli sekin kokemus, ja vaikken ehkä työelämässä välttämättä Haagan opetuksia käytäkään, jäi käteen monia uusia taitoja ja mukavia opiskelutovereita, joista osan kanssa toivottavasti edelleen pidetään yhteyttä.

Me ollaan myös muutettu. Alunperin tämän asunnon piti olla vain muutaman kuukauden väliaikainen asumus, mutta nyt tämä taitaa ollakin vähän pidempiaikainen. Ihastuin Kallioon heti, ja vaikka tästä asunnosta muuttaisimmekin pois, niin mielelläni jäisin tänne (toki se ei ole pelkästään mun käsissä, mutta eiköhän tuo toinenkin tästä aika lailla tykkää). Samalla jäi ottamatta asuntolaina, hakematta kouluun Lontooseen ja ostamatta koira. Mutta sellaista on elämä, eikä kaikkea tarvitse tehdä heti. Jos nyt pääsen kouluun Helsinkiin, olen ihan tyytyväinen. Olisin ihan valmis opiskelemaan vielä ainakin seuraavat viisi vuotta :D

Täytin tässä ihan vasta myöskin vuosia, ja olen nyt lähempänä viittäkymppiä kuin syntymää. Sen kunniaksi J teki mulle kakkua:

Oli hyvää. Esittelen tässä ehkä silloin tällöin muitakin ihmisiä, mutta ainakin toistaiseksi ajattelin pitäytyä nimien alkukirjaimissa tai muissa mahdollisissa tunnisteissa. Ihan varmuuden vuoksi.